Keväistä Huooomenta Ystävät!
Kyllä oli kuulkaa makoisat talviunet ja karhumaisia
nappisilmiäni siristellen kömmin keväiseen auringonpaisteeseen. Nyt kaivaisin
esiin kyllä aurinkolasit, jos karhut sellaisia käyttäisivät.
Ähtäri Zoo oli täynnä hulinaa ja mukavia ihmisiä, kun tänne oli
järjestetty Karhujen Kevätmarkkinat 15.3. ja paikalla oli satoja eläinten ja
meidän karhujen ystäviä.
Vallan jostain Helsingistä asti oli tullut
Haaga-Helian ammattikorkeakoulun restonomiopiskelijoita keittämään maukasta keittoa ja paistamaan tikkupullaa. Täällä oli myös monenlaisia kojuja, joista sai ostaa luomuruokaa. Sehän sopii meille karhuille mainiosti. Sain kevään ensimmäisen pehmoisen halauksenkin! Kyllä elämä on ihanaa!
Kevät auringon lämmössä ravistelin turkistani kaikki unen rippeet pois. Kurotin tassut kohti taivasta – venyttelin vetreiksi karhumaiset kylkeni, pyörittelin niskalihakset notkeiksi ja taputtelin vatsaani.
Ja APUA! Huomasin, että mahtavasta karhunpyöreydestäni oli kadonnut kiloja…ilmankos liikkuminen oli niin kevyttä, kuin balettitanssijalla konsanaan. Ei muuta kuin syömään.
Aloittelin varovasti terveellisillä marjoilla, jottei vielä uninen maha kimmastuisi. Arvaatte varmaan, mitkä ovat herrrrrrkkumarjojani? No mustikat tietysti!
Syksyllä saatiin mukava mustikkasaalis ja paksatin – eikun
pakastin (se huriseva jäinen kaappi, jossa on aina talvi) säilytti mustikat
mehevinä yli koko pitkän talven. Ja niistä ystäväni paistoivat maistuvia
mustikkalettuja ja sen kanssa oli vielä hunajaa. Kyllä makuelämys teki minusta
Onnellisen Karhun.
Menneen talven lumia
Kyselin isoilta karhuilta, lumileopardeilta, ahmoilta, ketuilta
ja metsäpeuraystäviltäni, että mitenkäs talvi oli sujunut eläinpuistossa.
Hämmästykseni oli suuri, kun kuulin, että talvi oli ollut kerrassaan Hassu!
Siis Hassu! No, mutta.
Mitäs se oikein tarkoittikaan? Saukot kertoivat minulle,
että lunta oli vain vähän. Sitä oli niin vähän, ettei saukot saaneet tehtyä
edes liukumäkeä! ”Voi itku, ei liukumäkeä koko talvena!
Siis katast-trooffi”,
sanoivat saukot ja pulahtivat takaisin lampeen.
Vaikka olen maskottikarhu, teille kaikille on nyt jo käynyt
selväksi se, että minäkin nukuin tietysti talviunta, niin kuin oikeat karhut
tekee. Olenhan Oikea Karhu. Mutta minulla oli erittäin hyvä syy herätä keskellä
talvea. Ähtäri Zoo sai vieraakseen itse korkea-arvoisen Joulupukin! Meillä oli
oikein hauskaa yhdessä. Ilahduin kovasti, kun vielä hyvä ystäväni Lumikko-poro
Valkeisen Loman poropuistosta oli kylässä Altti-isännän kanssa. Höristelin
tyytyväisenä karvaisia karhunkorviani, kun kuuntelin lasten joululauluja.
Takaisin huhtikuun touhuihin
Herättelyjumppaa tehdessä Ähtäri-hallin pihalla kuulin outoa
nitinää ja natinaa läheisistä puista. Kurottelin kaula pitkällä puiden latvoja
kohti ja hieraisin silmiäni. Mitä ihmettä? Näkivätkö silmäni oikein? Kyllä!
Siellä puissa oli kummallisia puisia lavoja, ihan kuin laitureita. (Juu, kyllä
minä tiedän mikä on laituri. Kävinhän viime kesänä Silver Buster venemiesten
kanssa laiturilla ja veneessäkin!)
Siinä ihmetellessäni kuulin korkeuksista sanan Flowpark. Mikä Ähtäri Zoo Flowpark? Minulle selitettiin, että se on uusi hauska
kiipeilypuisto, joka rakennetaan aivan Ähtäri-hallin naapuriin. Minun
metsään, minun kiipeilypuihin rakennetaan jotain outoja ratoja. Murahdin hieman
loukkaantuneena, kun kuulin uutiset. ”Miksei minua herätetty, kun lavoja
alettiin rakentaa?” kyselin suureen ääneen. Kuulin, että kyllä minua oli
yritetty herätellä, mutta olin vain kääntänyt kylkeä ja jatkanut tyytyväisenä
unia ja kuorsannut. Tuota viimeistä väitettä en kyllä uskonut, enhän minä
kuorsaa. Pöh ja pöh. Kuorsaa. En.
Lepyin kuitenkin pian, kun huomasin, että Flowparkin miehet
olivat oikein hauskoja heppuja ja tosi taitavia puussa kiipeilijöitä.
Lupasivat, että minä itse, Santeri-karhu, saan sitten koekiipeillä uudet radat
toukokuun lopulla ennen kuin puisto avataan vierailijoille.
Tämän sivun kuvia ovat ottaneet Marjut Hakkola ja muutamat mukavat ystäväni, sillä minun karhutassut ovat vähän kömpelöt. Toimin toki taiteellisena kuvakulmien katsojana ja mallina.
Ja kerron pian, missä tapaat minut 11.-13.4.2014.
Rakkain terveisin,
Santeri
