torstai 27. kesäkuuta 2013

Perhejuhannusta viettämässä

Hei ystävät!

Juhannus se on karhuillakin ja tällä kertaa päätin viettää sen yhdessä suosikkipaikoistani, Ähtäri Zoo Campingissa! Leirinnän väki oli suunnitellut kaikenlaista mukavaa tekemistä lomalaisilleen, kuten lettukestejä, aarteenmetsästystä, ongintaa ja kasvomaalausta. Itse kävin paikalla perjantaina puolella, sillä vaistosin nenässäni, että päivästä tulisi upea. Ja se olikin! Ihana auringonpaiste helli meitä koko päivän ja kaikki lomalaiset tervehtivät minua iloisesti. Sain niin paljon haleja etten kyennyt laskemaan niitä karhunsormilla. Kaikki vaikuttivat niin kovin innostuneilta nähdessään minut, että ihan meinasin punastua! Mahani oli kuulemma mukavan pehmeä halattava... :)



Kävelymme johti meidät myös leirinnän minigolfradalle. Minua yllytettiin kokeilemaan puttausta ja saimmekin yhdeltä mukavalta perheeltä pallon ja mailan lainaan. Kiitos vielä kerran! 5 lyöntiä taisi mennä tuon radan suorittamiseen. Onneksi minulla oli nopeita pallonpalauttajia ympärilläni, jotka toivat pallon takaisin silloinkin kun se lensi radan ulkopuolelle! Ups... Seuraavalla kerralla voisin varmaan mennä hankkimaan jo sen värikkään kortin jolla ammattilaisgolfia saa pelata. Odottakaas vain, niin ensi kesänä tämä karhu on jo Moksun golfin maastoissa!



Nyt saimme minusta lopulta sen pyöräilykuvan mikä jäi toissa viikolla hillerivierailulla ottamatta. Leirinnän uskolliset pyörät Terässiipi ja Jupiter saivat kokea miltä karhu tuntuu kyydissä. Hyvin tuntuivat kestävän, vaikka vähän natisivatkin. Liikkeelle en uskaltanut lähteä tällä kertaa, sillä ympärilläni pyöri niin paljon pieniä ihmisystäviä että seurustelin mieluummin heidän kanssaan.

Jupiter käytössä!
Illalla minulle kerrottiinkin jännittäviä uutisia: leirinnän väellä oli niin kova kiire lettukestien valmistelussa, että he tarvitsivat apua lipunnostossa. Näin tilaisuuden sankarillisuudelle ja nostin karvaisen tassun ilmaan. "Tässä on vapaaehtoinen karhu!". Lettumaistiaisen jälkeen (kiitos Katri ja Heli) lähdinkin ystäväni ja osa-aikaisen apulaiseni Emmin kanssa lipunnostoon. Minua hieman jännitti, että kompastun koko kansan edessä lippu tassuissani, kaikkien katsoessa. Selvisin kuitenkin kunnialla lippusalolle asti. Emmi sitoi solmut ja nosti lipun liehumaan salkoon. Kyllä Suomessa onkin sitten kaunis lippu! Tilaisuus oli hienon juhlallinen ja olin ylpeäni saadessani auttaa.


Juhannusasukkaiden ohjelma jatkui vielä juhannustervehdyksellä karhuille. Eläintenhoitaja Heidi oli leirinnän portilla vastassa lomalaisia johdattamaan heidän tervehtimään Mimmiä, Mörriä, Jakia ja Nukaa. Lähdin aluksi mukaan, mutta juhannuksen lämpö otti minusta voiton jo susiaitauksen kohdalla. Heilutin siis mukaville leirinnän asukkaille hyvät juhannukset ja lähdin omaan juhannuksen viettooni kotiani kohti.


Kiitos hienosta juhannuksesta kaikille, nähdään ensi vuonna taas!

Rakkain terveisin,
Santeri

P.S. Minulle kerrottiin, että Ähtäri Zoo Camping on myös Facebookissa! Leirinnän väki kertoi minulle, että heistä saa tykätä, mahtavaa! :)

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Maskotti ja sen kaverit

Hei ystävät,

17.6.13 rakas kotipaikkani Ähtäri Zoo täytti 40 vuotta! PALJON ONNEA ÄHTÄRI ZOO! Pyöreitä vuosia juhlittiin monin juhlallisin tavoin, kuten taikurin esityksillä, laulaja Topi Sorsakosken patsaan paljastuksella ja juhlagaalalla.

Uusi patsas uuden sisäänkäynnin luona

Upean näköinen juhlaohjelma



Kaikki oli niin juhlavaa ja hienoa, niin minulle kerrottiin... Niin, kerrottiin. Minä en nimittäin ollut paikalla! Tarkkaavaisimmat vierailijat saattoivatkin huomata, että koko gaalassa oli iso, Santerin kokoinen aukko. Noh, minulla oli syyni ja sanonpa että hyvät sellaiset. Olin nimittäin täällä:
Jonne Jääkarhun synttärijuhlat
Ranuan oma maskotti Jonne Jääkarhu järjesti synttärijuhlat 30-vuotisen Ranua Zoon kunniaksi. Kyseessä oli samalla Suomen toiset maskottisynttärit (Maretariumin Hanna Hauki järjesti ensimmäiset), joten en vain voinut vastustaa kiusausta! Minulla oli todella kivaa kaikkien muiden maskottikavereideni kanssa.

Keitä kaikkia tunnistat?


Jonnen hienot juhlat saivat minut muistelemaan omaa karhumaista elämääni. Aloitin maskottiurani Ähtärissä vuonna 2004, joten ensivuonna minäkin voisin ehkä viettää omia 10-vuotissynttäreitäni ja kutsua muut maskotit kylään...? Sinäkin, lukijani, olisit tietenkin tervetullut! Tutkiskelin vähän arkistoja kirjoitus- ja valokuvausapulaiseni Emmin avustuksella (kyllä, karhunsormilla on vaikea kirjoittaa koneella, eli tarvitsen apulaisen!) ja löysimme kaikki nämä kuvat. Enkö olekin vain komistunut vuosien varrella? Mikä kuvistani on suosikkisi?

Ihka ensimmäisiä mainoskuviani
Minisuomessa poliisina
Talvella

Jouluna tonttuilemassa
Matka2013 messuilla ystäväni Hakkaraisen kanssa





Näyttävä poseeraus


Siinä kaikki tältä erää, nähdään Ähtäri Zoo Campingissä juhannuksena! En malta odottaa... :)

Rakkain terveisin,
Santeri

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Hillerimäistä menoa ja töpselikärsiä

Santeri-karhu ei kärsi aamu-unisuudesta, sillä olin taas katselemassa aamumeininkiä Ähtärin Eläinpuistossa jo aikaiseen. Astuin sisään leirinnän sisäänpääsyportista ja kärpän lisäksi minua tervehti eläintenhoitaja Aino, joka oli suorittamassa joka-aamuista kierrostaan hoidokkiensa luona. Ainon eläinerikoisalaa ovat piennisäkkäät, eli kaikki näätäeläintalon asukkaat lintuja lukuunottamatta. Vesikoille aamu oli ollut erityisen jännittävä, sillä perheen nuorin jäsen Venla oli lähtenyt klo 06:00 kansainväliseen vaihtoon Suomenlahden toiselle puolelle Viroon intendentti Maunon mukana. Ainiin mikäkö on vesikko? Näätäeläinhän se! Mukavia mutta varsinkin tänä aamuna arkoja kavereita. Aamun toiminta oli ollut niin jännittävää, että ulos ei uskaltanut pistää kuin nenänpään hetkeksi. Edes Aino ei tunnistanut, oliko kurkistelija Velppa vai Vellu, sillä nuuhkaisu oli niin pikainen.

Vesikko, latinaksi Mustelo lutreola

Jos öinen herätys häiritse vesikkoja, niin naapurin hillereitä se vain ilahdutti. Venla oli viettänyt hetken aikaa hilleritrion ulkotarhassa odotellen matkaanlähtöä ja uloskirmaavat veljekset Tupu, Hupu ja Lupu kirjaimellisesti hykertelivät onnesta. Hykertelevä hilleri on sitten hauskan kuuloinen! Aino sanoo, että ääni on merkki tyytyväisesti hilleristä, ja pojilla todellakin näyttää olevan kivaa! Puruja myllätään niin kovalla tarmolla, että ihmis- ja maskottivieras melkein jäävät huomiotta. Yks veljeksistä kuitenkin uskaltautuu nuuhkimaan ihan viereen tarkistamaan Ainon kengistä, missä on kävelty viime aikoina. "Onko teillä nyt niin kiva päivä kun on hassu tuoksu, onko? Taitaa olla kivaa", Aino lepertelee hoidokeilleen. Ihmisten paremmin tuntemat fretit on jalostettu hillereistä. Molemmat vaativat paljon tilaa ja virikkeitä ja ne saavat halutessaan paljon tuhoa aikaan. Tupu, Hupu tai Lupu tuntuu kaivavan tunnelia Kiinaan niin että multa lentää metrin päähän. "Aitauksen pohjassa on verkko, eli ne eivät voi kuitenkaan kaivautua pihalle", Aino kertoo.

Ainoa ei arkailtu, mutta maskottikarhu häkissä ei ollut tuttu näky hillereille.

Tunnelinkaivuuoperaatio Kiinaan

Hillerit ovat perusteellista joukkoa, kengänpohjia myöten!

Tupu, Hupu ja Lupu

Olin kuullut huhua, että villisikaperhe oli kasvanut peräti 15 raitaisella porsaalla ja pyöräilimmekin Ainon kanssa katsomaan niitä. (Kyllä, karhu eli minä pyörällä! En saanut kuvia siitä, koska virallinen kuvaajani ei päässyt mukaan, mutta lupaan toistaa tapahtuman.) Pääsemme tällä ajelulla villisika-aitaukselle asti, jossa Aino huikkaa jo kaukaa: "Huomenta, minä täällä! Varoitan aina vähän etukäteen niitä". Kaksi eri emakkoa sai poikaset keväällä, lähes kuukauden välillä toisistaan, Huhtikuun puolella syntynyt pesue oli kuulemma rohmunnut pienempienkin ruuat heti alussa ja siksi niitä alettiin pitämään erillään toukokuun porsaista. Ahne nuuhkutus täyttää villisikalan heinän kadotessa pieniin ja isompiin kärsiin. Villisikaisä Härski asuttaa kolmatta aitausta vanhan Tytin kanssa. Tytti on jo tehnyt oman osansa portaita ja viettää nyt arvokkaita eläkepäiviä Härskin kanssa. "Tytti on minun possuistani nätein", Aino toteaa. "Sillä on paljon sievempi ja lyhyempi kärsä kuin muilla emakoilla." Kaikille villisioilla on kauniin tuuheat ripset yleensäkin, mutta Tytti erottuu selkeästi edukseen muista röhkiöistä. "Röh", sanoo Härski ja on samaa mieltä.

Raidakkailla possuilla on kova nälkä

Emakkoäiti vahtii meitä - ja possujaan - tarkasti

Vanharouva Tytti on Ainon mielestä kaunein villisika hänen sikalassaan


Eläinopas/hoitaja Tea soittaa Ainolle avaimista ja lähdemme pyöräilemään poispäin. Moikkaan Teaa ja piisamia lyhyesti vesieläintalolla, jonka jälkeen päätän lähteä nauttimaan auringosta. Ihanan kesäistä ja lämmintä!

Kuulemisiin ystävät!

P.S. Eläinpuiston synttärijuhlilla tulee olemaan hauskaa ensi viikon sunnuntaina, ajattelin kirjoittaa siitä seuraavaksi :) Tästä saa enemmän tietoa, jos haluat liittyä mukaan juhliin!

maanantai 3. kesäkuuta 2013

Karhujen aamu



Klo 8.15

Ähtärin karhulassa karhuperhe on jo hereillä pesässään. 1,5 vuotiaat karhunpennut Jaki ja Nuka ryntäävät ruuantuoksu nenässään sisähäkkinsä reunalle, kun äiti Mimmi tallustaa rauhallisemmin paikalle. Aamiaispuffetti on tänään huikea: tiedossa on aprikoosikaurapuuroa, nektariineja, omenoita, appelsiineja, heiniä, jyviä sekä tuoreita puunoksia. Jaki ja Nuka natustelevat nektariininsa nätisti kuin ihmiset, jättäen hedelmän kiven koskematta, mutta paikalle hiljaa tallustellut isäkarhu Mörri ei tuollaisista välitä. Koko nektariini katoaa kitaan siemenen murtuessa napsahtaen vahvojen leukojen alla. Juuri kun kaikki on jo ihan hyvin, niin aamu muuttuukin ihan huikeaksi: Aamiaistarjoilusta vastaava karhunhoitaja Tiina on tuonut kaikille perheenjäsenille ikiomat jäätelöt! NAM! Pohtimatta sen enempää aihetta herkku katoaa jos nälkäisiin karhunsuihin. Tänään onkin juhlapäivä, sillä onhan kaukainen sukulainen tullut kylään…

Hei, se olen minä, Santeri!
Ja sehän olen minä, Ähtäri Zoon oma maskotti Santeri! Joku on saattanut nähdä minut tapahtumissa tai muuten vain hengailemassa eläinpuiston alueella, sillä olen asunut Ähtärin Eläinpuistossa jo monta vuotta tehden maskotin hommia aina tarvittaessa. Esisukulaiseni olivat tämän eläinpuiston ensimmäiset karhuasukkaat, Santra ja Santeri, joiden pentu Mimmi asuu vielä tänäkin päivänä puistossa. Ähtäri Zoon perustamisesta on kulunut tänä kesänä 40 vuotta (hurjaa!), ja siksi ajattelinkin, että sen kunniaksi olisi mukavaa kertoa kaikista seikkailuistani Ähtärin eläinpuistossa.

"Mutta takaisin aamupalaan", mahani jo murahtelikin. Vaikka kuinka olisinkin halunnut palasen tuosta maukkaan oloisesta jäätelöstä, niin 300 kiloa Mörriä katsoi minua ruokailutiloistaan. "Hei, sinä saat jäätelöä milloin vain leirinnästä tai Kaakkolammen kahvilasta", hän tuntui sanovan. Vaikka sukulaisia olemmekin, niin en haluaisi kokeilla painia isäkarhun kanssa. Kysyn Tiinalta, mitä tapahtui jos hän ja Eläinpuiston karhu päätyisivät samaan häkkiin: "Mörri tässä on tosi leppoisa kaveri, veikkaan että se jättäisi minut rauhaan sellaisessa tilanteessa. Mimmi sen sijaan on vähän räiskyvämpi tapaus, varsinkin jos pennuista on pidettävä huolta. Pentujen tiedän haluavan kokeilla, miten hoitaja osaa leikkiä, mutta niille leikki on vähän eri asia kuin minulle", Tiina sanoo. "Kuitenkin sellainen tilanne olisi suurin järkytys karhuille, vaikka olenkin niille tuttu."

Teemme Tiinan kanssa tarkastuskierroksen Karhulinnan puolella. "Minäkin haluan samanlaisen linnan", huokaan salaa kateellisena. Kallioisessa tilassa on kaikenlaista kivaa: kiipeilypuita, isoja kiviä, uima-allas, rengaskeinuja ja karusellikin! Tiina piilottelee puunkoloihin siemieniä karhuille löydettäväksi piiiiitkällä kielellään. Traktorinrengaskeinusta näkee, että hampaita on teroteltu ahkerasti. Vapaa-ajanohjelmaa karhuperheeltä ei siis puutu ja kaiken huipuksi Mimmi harrastaa ihmisäitien tapaan joogaa! Mimmin paras liike eli "jalkapohjista kiinni ja taivasta kohti" on tuttu muillekin karhuille maailman eläintarhoissa hyvänä keinona namien saamiseen. Taito on siirretty emolta pennulle myös Ähtärin Eläinpuistossa, missä Mimmin äiti Santra aloitti sen. Tiina kuitenkin myöntää, että Mimmi on erityistapaus: "Se on nähny joskus iltapäiväauringossa yksin joogaamassa kallion päällä, ei ruokaa lähimaillakaan. Se tekee siitä erityisen. Pidän karhuista juurikin sen takia, kun ne ovat niin fiksuja eläimiä, ne oppivat nopeasti." Mimmi pääsi lehteenkin pari vuotta sitten!

Aamupala on nyt aseteltu kolmeen pinoon aurinkoiselle kivelle odottamaan pesästä ryntääviä Jakia, Nukaa ja Mimmiä. Pennut suuntaavat puurolle heti ensimmäisenä, mutta Mimmi tietää Tiinan piilottavan aina jotain hauskaa myös vaikeampaan paikkaan. Etsintäkierroksen jälkeen siemenet löytyvät pian, mutta aamupalana Mimmi ei tunnu niitä arvostavan. "Äh", Tiina huokaa. "Ajattelinkin testata mitä mieltä ne näistä ovat. Ei sitten." Tyytyväinen maiskutus täyttää isomman Karhulan puolen ja Mörri tuhahdellen pesässä odotellen omaa vuoroaan. Kierros pienemmän Karhulan puolella suoritetaan ja Mörri päästetään myös syömään. Pesän ruokakippoon kaadetaan vielä iso kasa leipää ja appelsiineja. Appelsiinit me karhut osaammekin kuoria kuin ihmiset, fiksuja kun olemme.

Klo 9.20

Karhujen aamupalatarjoilu on saatu päätökseen ja suuntaamme Tiinan kanssa takaisin "keittiölle". Tiinan päivä jatkui vielä, mutta minä suuntasin valitsemaan parhaita kuvia sukukokouksestamme. Tässä parhaita kuvia:

Kurotuuuuus! Karhuperhe ruokailee aina aamupalansa ensimmäisen osan suljettuna sisäpesässään, jotta hoitajat saavat siistittyä ulkoaitauksen. Muina aikoina perheen on mahdollista kulkea sekä pesän että ulkohäkin väliä.


Mörri odottaa kiltisti nektariinia Tiinalta. Tämän perheen isäkarhu on hoitajilleen lempeä tapaus, mutta ethän koskaan mene itse näin lähelle karhua!


Juhlapäivän herkku!


Karhulinna hoitajan näkökulmasta


Minäkin testasin karusellia!


Herkkuja piilottamassa


Siemenet eivät olleet hitti karhuperheelle, onneksi rengaskeinu on!


Puuro on karhullekin tärkeä osa aamua



Perhe lopettelee aamiaistaan, eikä siihen mennyt kuin 10 minuuttia


Mörrin kodin ihmiseläinhoitajan sisäänkäynti


Mimmi tarkkailee vierailuamme Mörrin puolella


Mörrikin pääsi murkinalle

Tässä kaikki tältä kertaa, lukemisiin ystävät!

-Santeri-