Talven merkit

Hei ystävät,

monille ihmisille tulee yllätyksenä tieto siitä, että Ähtäri Zoo on auki vuoden jokaisena päivänä. Moni tuntuu ajattelevan, että kesän loppuessa me suljemme ovemme ja eläimet puiston sisällä ovat vain henkilökunnan silmille tarkoitettuja, mutta ei: vain pieni osa eläimistä viettää talven erilailla kuin kesän. Luonnossa eläimet selviävät eri keinoin talvesta. Toisten turkin väri muuttuu, toiset keräävät talvivarastoa tai jotkut vain vaipuvat horrokseen.

Osa Eläinpuiston eläimistä osaa todella ottaa ilon irti talvesta. Esimerkiksi Elmeri-saukko perheineen on havaittu laskettelemassa mäkeä mahallaan talvisin. Lumileopardiperhe ottaa leveät tassunsa käyttöön lumikenkäilläkseen hangen päällä, sekä hirven pitkät jalat auttavat sitä kurottelemaan puiden yläoksilta syötävää. Naali muuttaa värinsa valkoiseksi ja nukkuu lämpimän turkkinsa suojissa jopa lumihangessa, ja ahma nauttii lumiluolien teosta. Suosittelen talvista retkeä Ähtärin Zoon uumeniin, näet monia mielenkiintoisia asioita!

Kaikille taitaa kuitenkin olla tuttua, että karhut viettävät talven unessa. Rasvakerroksen turvin on mukava uinailla pesässä ja samalla unelmoida tulevan kesän seikkailuista. Mimmi, Mörri, Jaki ja Nuka painuvat pian unten maille Karhulinnan uumeniin. Vaikka olenkin vain maskottikarhu, pätee minuun sama sääntö: syksyisin unettaa.

Blogin kirjoittaminen viikottain alkaa olla jo liian unettavaa hommaa ja siksi vetäydyn pienille syysunille huomisesta eteenpäin. Aion kuitenkin herätä vielä kerran ennen talvea: suuri golfmatsini Ranuan Jonne-jääkarhun pidetään edelleen 28. syyskuuta 40v. kummikonsertin aikoihin. Muistakaakin tulla seuraamaan Golf-Karhun taitoja!

Olen saanut lupauksia, että talven aikana saattaisin saada vierailevia tähtiä kirjoittelemaan blogiani. Saatan itsekin kirjoitella ajatuksen jos toisenkin jos heräilen. Muistakaa kuitenkin, että vaikka minä menen nukkumaan, niin Ähtäri Zoo ei!

Kiitos kuluneesta kesästä kaikille!

Unisin ja rakkain terveisin,

Santeri

"Ähtärin eläinpuisto, eläintenhoidon päivystys..."

Hei ystävät,

meillä on Eläinpuistolla eläintenhoitajien päivystyspuhelin, johon saadaan viikottain puheluita huolestuneilta ihmisiltä. Nämä soittajat ovat huomanneet luonnossa eläimiä, jotka vaikuttavat kärsivät jollain tavalla hätää. Juttelin tänään päivystysvuorossa olevan Ainon kanssa, sillä olin utelias saapuvista puheluista.

Minä: Minkälaisia puheluita teille usein tulee?
Aino: Suurin osahan on tällaisia vahingoittuneita lintuja tai siilejä koskevia puheluita. Siileja ja oravia koskevat puhelut ohjataan suurimmilta osin läheiselle pieneläinhoitolalle, jossa eläinten tilannetta tarkastellaan lähemmin. Joissakin tapauksissa olemme voineet ottaa loukkaantuneita lintuja meille hoitoon ja joskus myös asumaan meille, jos se sopii silloiseen tilanteeseemme.

"Onkohan minulle jokin hätänä?"

Minä: Mikä on yleisin neuvo jonka annatte puhelimessa?
Aino: Jos kyseessä on loukkaantunut eläin, niin parasta on ensin soittaa oman kunnan eläinlääkärille. Moni luulee, että tästä tulee kustannuksia ilmoittajalle, mutta valtio maksaa luonnonvaraisten, loukkaantuneiden eläinten hoitokulut. Eläimen kannalta on muutenkin parasta, että se saa sai hoitoa mahdollisimman pian ja läheltä.
Jos soitto taas koskee löydettyä eläimen poikasta, nyrkkisääntö on jättää eläin rauhaan. Monet kauriit esimerkiksi jättävät vasansa tarkoituksella odottelemaan pitkän heinikon suojiin sillä aikaa, kun emot itse ruokailevat. Emo palaa kyllä poikasen luo ruokkimaan sitä. Jos luonnosta löytyy hylätyn oloinen poikanen, kannattaa siihen koskemista välttää. Ihmisen haju saattaa saada emon hylkäämään poikasen. Tilannetta kannattaa sen sijaan tarkkailla etäältä pari päivää, ja jos muutosta ei tapahdu, ottaa yhteyttää paikalliseen eläinlääkäriin.
Minä: Minkälaiset puhelut ovat jääneet mieleen?
Aino: Olemme joskus ottaneet talveksi suojiimme linnunpoikasia, jotka ovat jostain syystä jääneet jälkeen muutosta tai jäätyneet kiinni veteen. Hoidamme ja ruokimme näitä lintuja talven yli ja keväällä laitamme ne vapaaseen tilaan, josta ne voivat halutessan poistua. Olimme kerran ottaneet 3 joutsenenpoikasta talveksi hoitoon ja päästimme ne sitten keväällä Kaakkolammen lammelle totuttautumaan vapauteen. 2 poikasta oli syksyn saapuessa poistunut paikalta, mutta ei yksi. Myöhemmin kuitenkin selvisi, että se olikin vain nirsompi yksilö, sillä kuulimme sen yrittäneen eläkeläisryhmän bussin kyytiin parkkipaikalta... :)

Eläinpuistoon vuonna 2001 saapunut Hessu-hirvi on hyvä esimerkki onnellisista lopuista. Se joutui orvoksi sen emon menehtyessa kolarissa. Hessu saapui eläinsuojelun huostaanoton jälkeen Eläinpuistoon ja onkin asunut nyt jo yli 10 vuotta hirviaitauksen kunkkuna. Kuninkaan tunnistaa sarvistaan.

Hessu-hirvi

Lisätietoa haavoittaneiden eläimien kohtaamisesta voi lukea Ähtäri Zoon kotisivuilta.
Päivystävän eläintenhoitajaan saa yhteyden Ähtäri Zoon puhelinnumeron, 06 5393 555, kautta.

Tässä kaikki tällä kertaa, kuulemisiin!

Rakkain terveisin,
Santeri

Jos metsään haluat mennä nyt...

Hei ystävät,

Tänään vietin aurinkoisen ja kuuman iltapäivä Eläinpuiston leirinnässä, eli Ähtäri Zoo Campingissä. Keli helli lomalaisia ja minua, ja vietinkin mainion tovin paistatellessa auringossa. Leirinnän Vanha Uskollinen Vesiliukumäki veti laskijoita kuin hunaja karhuja ja liukumäkivuorossa olevalla Juha-Matilla oli tekemistä lasten hillitsemisessä. Poseeraamaan hän kuitenkin kerkesi kanssani.

Juha-Matin, kuten muutkin Eläinpuiston kesätyöntekijöistä tunnistaa kirkkaanvihreistä paidoista ja ystävällisesti asenteesta.

Vanha Uskollinen

Seurailimme hetken aikaa laskijoita ja näimme mitä erilaisimpia tekniikoita laskeutua altaaseen. Suosituin ja nopein tuntui olevan mahallaan ja kädet edellä, mutta yhtä suuri osa suosi myös pepullaan laskua. Jopa yksi isoisä uhrautui mäkeen lastenlastensa puolesta, vaikka vesi oli kuulemma kylmää! Yleisimpiä harhoja vesiliukumäen suhteen kuulemma on, että sen veden luullaan tulevan järvestä. Vesi on kuitenkin kirkasta vesijohtovettä ja siksi myös niin kovin kylmää. Vesiliukumäki on jokakesäinen, kaikille ilmainen huvitus, jota pidetään auki sesonkiaikana. Kuulemma tältä vuodelta liukumäki sulkee hanansa tällä viikolla, sillä leirinnän talvi lähestyy... Vanhuksellekin pitää suoda leponsa, sillä liukumäki on ollut leirintäalueella kuulemma jo liki 30 vuotta!

Poikkesin myös vastaanotossa moikkaamassa muita leirinnän työntekijöitä. Tapasin siellä ollessani myös vastaanoton hauskimman tyypin, Löllin. Lölli on kuulemma pelastanut monta hiljaisia sekä kiireistä aamua omalla pirteällä olemuksellaan. Pakko myöntää, hän on kyllä hulvaton!

Ahvenparvi oli vallannut vastaanoton matkamuistohyllyn. Kummallisinta mielestäni oli, että ahvenet olivat osanneet kiivetä muidenkin pehmokalojen tavoin 3. hyllylle.

Kierinniemen luontopolku

Suuntasin kulkuni lopulta sinne minne oli tarkoituskin, eli leirinnän caravanalueen reunalta alkavalle Kierinniemen luontopolulle. Polku on 2,5 km pituinen mukava tallustelureitti josta Metsähallitus pitää huolen. Polku kulkee läpi monenlaisen maaston, jonka varrella voi nähdä erilaisia puita ja joskus kuulemma eläimiäkin. On tunnustettava, että en meinannut löytää polkua ensin ollenkaan, sillä niin luonnontilassa se oli, mutta löytöä seurasi mukava tunnin mittainen lenkkeily, jonka aikana näin...

...leirinnän uimarannan toisesta näkökulmasta...

...opasteita...

...oravan työtä..

...upeita honkapuita...

 

... ja marjoja...

... PALJON marjoja.

Mukavan paljon maskottikarhuille ja miksei myös ihmisillekin mieluisia asioita. Huhun mukaan alueella asustaisi myös joukkio harvinaisia liito-oravia, mutta ne piiloutuivat minulta paremmin kuin punaturkkiset serkkunsa. Nähdessäni tavallisia oravia, ymmärsin taas kerran, miksei niitä löydy eläinpuiston asukeista: mikä aitaus tuollaista energiapesää edes pidättelisi? Yksi hännän vilahdus ja kurre on kadonnut. Keskustelustakaan ei tuntunut tulevan mitään, sillä oravansäksätys oli niin nopeaa, että en pysynyt perässä. Kaippa minulle toivoteltiin hyviä päiviä? Kielimuurista huolimatta tyytyväinen maskottinalle sai lähteä kotiin mustikkaa suupielessään ja puolukkaa käpälissään.

Kuulemisiin ystävät!

Rakkaudella,
Santeri