Jos metsään haluat mennä nyt...

Hei ystävät,

Tänään vietin aurinkoisen ja kuuman iltapäivä Eläinpuiston leirinnässä, eli Ähtäri Zoo Campingissä. Keli helli lomalaisia ja minua, ja vietinkin mainion tovin paistatellessa auringossa. Leirinnän Vanha Uskollinen Vesiliukumäki veti laskijoita kuin hunaja karhuja ja liukumäkivuorossa olevalla Juha-Matilla oli tekemistä lasten hillitsemisessä. Poseeraamaan hän kuitenkin kerkesi kanssani.

Juha-Matin, kuten muutkin Eläinpuiston kesätyöntekijöistä tunnistaa kirkkaanvihreistä paidoista ja ystävällisesti asenteesta.

Vanha Uskollinen

Seurailimme hetken aikaa laskijoita ja näimme mitä erilaisimpia tekniikoita laskeutua altaaseen. Suosituin ja nopein tuntui olevan mahallaan ja kädet edellä, mutta yhtä suuri osa suosi myös pepullaan laskua. Jopa yksi isoisä uhrautui mäkeen lastenlastensa puolesta, vaikka vesi oli kuulemma kylmää! Yleisimpiä harhoja vesiliukumäen suhteen kuulemma on, että sen veden luullaan tulevan järvestä. Vesi on kuitenkin kirkasta vesijohtovettä ja siksi myös niin kovin kylmää. Vesiliukumäki on jokakesäinen, kaikille ilmainen huvitus, jota pidetään auki sesonkiaikana. Kuulemma tältä vuodelta liukumäki sulkee hanansa tällä viikolla, sillä leirinnän talvi lähestyy... Vanhuksellekin pitää suoda leponsa, sillä liukumäki on ollut leirintäalueella kuulemma jo liki 30 vuotta!

Poikkesin myös vastaanotossa moikkaamassa muita leirinnän työntekijöitä. Tapasin siellä ollessani myös vastaanoton hauskimman tyypin, Löllin. Lölli on kuulemma pelastanut monta hiljaisia sekä kiireistä aamua omalla pirteällä olemuksellaan. Pakko myöntää, hän on kyllä hulvaton!

Ahvenparvi oli vallannut vastaanoton matkamuistohyllyn. Kummallisinta mielestäni oli, että ahvenet olivat osanneet kiivetä muidenkin pehmokalojen tavoin 3. hyllylle.

Kierinniemen luontopolku

Suuntasin kulkuni lopulta sinne minne oli tarkoituskin, eli leirinnän caravanalueen reunalta alkavalle Kierinniemen luontopolulle. Polku on 2,5 km pituinen mukava tallustelureitti josta Metsähallitus pitää huolen. Polku kulkee läpi monenlaisen maaston, jonka varrella voi nähdä erilaisia puita ja joskus kuulemma eläimiäkin. On tunnustettava, että en meinannut löytää polkua ensin ollenkaan, sillä niin luonnontilassa se oli, mutta löytöä seurasi mukava tunnin mittainen lenkkeily, jonka aikana näin...

...leirinnän uimarannan toisesta näkökulmasta...

...opasteita...

...oravan työtä..

...upeita honkapuita...

 

... ja marjoja...

... PALJON marjoja.

Mukavan paljon maskottikarhuille ja miksei myös ihmisillekin mieluisia asioita. Huhun mukaan alueella asustaisi myös joukkio harvinaisia liito-oravia, mutta ne piiloutuivat minulta paremmin kuin punaturkkiset serkkunsa. Nähdessäni tavallisia oravia, ymmärsin taas kerran, miksei niitä löydy eläinpuiston asukeista: mikä aitaus tuollaista energiapesää edes pidättelisi? Yksi hännän vilahdus ja kurre on kadonnut. Keskustelustakaan ei tuntunut tulevan mitään, sillä oravansäksätys oli niin nopeaa, että en pysynyt perässä. Kaippa minulle toivoteltiin hyviä päiviä? Kielimuurista huolimatta tyytyväinen maskottinalle sai lähteä kotiin mustikkaa suupielessään ja puolukkaa käpälissään.

Kuulemisiin ystävät!

Rakkaudella,
Santeri