Hillerimäistä menoa ja töpselikärsiä

Santeri-karhu ei kärsi aamu-unisuudesta, sillä olin taas katselemassa aamumeininkiä Ähtärin Eläinpuistossa jo aikaiseen. Astuin sisään leirinnän sisäänpääsyportista ja kärpän lisäksi minua tervehti eläintenhoitaja Aino, joka oli suorittamassa joka-aamuista kierrostaan hoidokkiensa luona. Ainon eläinerikoisalaa ovat piennisäkkäät, eli kaikki näätäeläintalon asukkaat lintuja lukuunottamatta. Vesikoille aamu oli ollut erityisen jännittävä, sillä perheen nuorin jäsen Venla oli lähtenyt klo 06:00 kansainväliseen vaihtoon Suomenlahden toiselle puolelle Viroon intendentti Maunon mukana. Ainiin mikäkö on vesikko? Näätäeläinhän se! Mukavia mutta varsinkin tänä aamuna arkoja kavereita. Aamun toiminta oli ollut niin jännittävää, että ulos ei uskaltanut pistää kuin nenänpään hetkeksi. Edes Aino ei tunnistanut, oliko kurkistelija Velppa vai Vellu, sillä nuuhkaisu oli niin pikainen.

Vesikko, latinaksi Mustelo lutreola

Jos öinen herätys häiritse vesikkoja, niin naapurin hillereitä se vain ilahdutti. Venla oli viettänyt hetken aikaa hilleritrion ulkotarhassa odotellen matkaanlähtöä ja uloskirmaavat veljekset Tupu, Hupu ja Lupu kirjaimellisesti hykertelivät onnesta. Hykertelevä hilleri on sitten hauskan kuuloinen! Aino sanoo, että ääni on merkki tyytyväisesti hilleristä, ja pojilla todellakin näyttää olevan kivaa! Puruja myllätään niin kovalla tarmolla, että ihmis- ja maskottivieras melkein jäävät huomiotta. Yks veljeksistä kuitenkin uskaltautuu nuuhkimaan ihan viereen tarkistamaan Ainon kengistä, missä on kävelty viime aikoina. "Onko teillä nyt niin kiva päivä kun on hassu tuoksu, onko? Taitaa olla kivaa", Aino lepertelee hoidokeilleen. Ihmisten paremmin tuntemat fretit on jalostettu hillereistä. Molemmat vaativat paljon tilaa ja virikkeitä ja ne saavat halutessaan paljon tuhoa aikaan. Tupu, Hupu tai Lupu tuntuu kaivavan tunnelia Kiinaan niin että multa lentää metrin päähän. "Aitauksen pohjassa on verkko, eli ne eivät voi kuitenkaan kaivautua pihalle", Aino kertoo.

Ainoa ei arkailtu, mutta maskottikarhu häkissä ei ollut tuttu näky hillereille.

Tunnelinkaivuuoperaatio Kiinaan

Hillerit ovat perusteellista joukkoa, kengänpohjia myöten!

Tupu, Hupu ja Lupu

Olin kuullut huhua, että villisikaperhe oli kasvanut peräti 15 raitaisella porsaalla ja pyöräilimmekin Ainon kanssa katsomaan niitä. (Kyllä, karhu eli minä pyörällä! En saanut kuvia siitä, koska virallinen kuvaajani ei päässyt mukaan, mutta lupaan toistaa tapahtuman.) Pääsemme tällä ajelulla villisika-aitaukselle asti, jossa Aino huikkaa jo kaukaa: "Huomenta, minä täällä! Varoitan aina vähän etukäteen niitä". Kaksi eri emakkoa sai poikaset keväällä, lähes kuukauden välillä toisistaan, Huhtikuun puolella syntynyt pesue oli kuulemma rohmunnut pienempienkin ruuat heti alussa ja siksi niitä alettiin pitämään erillään toukokuun porsaista. Ahne nuuhkutus täyttää villisikalan heinän kadotessa pieniin ja isompiin kärsiin. Villisikaisä Härski asuttaa kolmatta aitausta vanhan Tytin kanssa. Tytti on jo tehnyt oman osansa portaita ja viettää nyt arvokkaita eläkepäiviä Härskin kanssa. "Tytti on minun possuistani nätein", Aino toteaa. "Sillä on paljon sievempi ja lyhyempi kärsä kuin muilla emakoilla." Kaikille villisioilla on kauniin tuuheat ripset yleensäkin, mutta Tytti erottuu selkeästi edukseen muista röhkiöistä. "Röh", sanoo Härski ja on samaa mieltä.

Raidakkailla possuilla on kova nälkä

Emakkoäiti vahtii meitä - ja possujaan - tarkasti

Vanharouva Tytti on Ainon mielestä kaunein villisika hänen sikalassaan

Eläinopas/hoitaja Tea soittaa Ainolle avaimista ja lähdemme pyöräilemään poispäin. Moikkaan Teaa ja piisamia lyhyesti vesieläintalolla, jonka jälkeen päätän lähteä nauttimaan auringosta. Ihanan kesäistä ja lämmintä!

Kuulemisiin ystävät!

P.S. Eläinpuiston synttärijuhlilla tulee olemaan hauskaa ensi viikon sunnuntaina, ajattelin kirjoittaa siitä seuraavaksi :) Tästä saa enemmän tietoa, jos haluat liittyä mukaan juhliin!