Karhujen aamu

Klo 8.15

Ähtärin karhulassa karhuperhe on jo hereillä pesässään. 1,5 vuotiaat karhunpennut Jaki ja Nuka ryntäävät ruuantuoksu nenässään sisähäkkinsä reunalle, kun äiti Mimmi tallustaa rauhallisemmin paikalle. Aamiaispuffetti on tänään huikea: tiedossa on aprikoosikaurapuuroa, nektariineja, omenoita, appelsiineja, heiniä, jyviä sekä tuoreita puunoksia. Jaki ja Nuka natustelevat nektariininsa nätisti kuin ihmiset, jättäen hedelmän kiven koskematta, mutta paikalle hiljaa tallustellut isäkarhu Mörri ei tuollaisista välitä. Koko nektariini katoaa kitaan siemenen murtuessa napsahtaen vahvojen leukojen alla. Juuri kun kaikki on jo ihan hyvin, niin aamu muuttuukin ihan huikeaksi: Aamiaistarjoilusta vastaava karhunhoitaja Tiina on tuonut kaikille perheenjäsenille ikiomat jäätelöt! NAM! Pohtimatta sen enempää aihetta herkku katoaa jos nälkäisiin karhunsuihin. Tänään onkin juhlapäivä, sillä onhan kaukainen sukulainen tullut kylään…

Hei, se olen minä, Santeri!

Ja sehän olen minä, Ähtäri Zoon oma maskotti Santeri! Joku on saattanut nähdä minut tapahtumissa tai muuten vain hengailemassa eläinpuiston alueella, sillä olen asunut Ähtärin Eläinpuistossa jo monta vuotta tehden maskotin hommia aina tarvittaessa. Esisukulaiseni olivat tämän eläinpuiston ensimmäiset karhuasukkaat, Santra ja Santeri, joiden pentu Mimmi asuu vielä tänäkin päivänä puistossa. Ähtäri Zoon perustamisesta on kulunut tänä kesänä 40 vuotta (hurjaa!), ja siksi ajattelinkin, että sen kunniaksi olisi mukavaa kertoa kaikista seikkailuistani Ähtärin eläinpuistossa.

"Mutta takaisin aamupalaan", mahani jo murahtelikin. Vaikka kuinka olisinkin halunnut palasen tuosta maukkaan oloisesta jäätelöstä, niin 300 kiloa Mörriä katsoi minua ruokailutiloistaan. "Hei, sinä saat jäätelöä milloin vain leirinnästä tai Kaakkolammen kahvilasta", hän tuntui sanovan. Vaikka sukulaisia olemmekin, niin en haluaisi kokeilla painia isäkarhun kanssa. Kysyn Tiinalta, mitä tapahtui jos hän ja Eläinpuiston karhu päätyisivät samaan häkkiin: "Mörri tässä on tosi leppoisa kaveri, veikkaan että se jättäisi minut rauhaan sellaisessa tilanteessa. Mimmi sen sijaan on vähän räiskyvämpi tapaus, varsinkin jos pennuista on pidettävä huolta. Pentujen tiedän haluavan kokeilla, miten hoitaja osaa leikkiä, mutta niille leikki on vähän eri asia kuin minulle", Tiina sanoo. "Kuitenkin sellainen tilanne olisi suurin järkytys karhuille, vaikka olenkin niille tuttu."

Teemme Tiinan kanssa tarkastuskierroksen Karhulinnan puolella. "Minäkin haluan samanlaisen linnan", huokaan salaa kateellisena. Kallioisessa tilassa on kaikenlaista kivaa: kiipeilypuita, isoja kiviä, uima-allas, rengaskeinuja ja karusellikin! Tiina piilottelee puunkoloihin siemieniä karhuille löydettäväksi piiiiitkällä kielellään. Traktorinrengaskeinusta näkee, että hampaita on teroteltu ahkerasti. Vapaa-ajanohjelmaa karhuperheeltä ei siis puutu ja kaiken huipuksi Mimmi harrastaa ihmisäitien tapaan joogaa! Mimmin paras liike eli "jalkapohjista kiinni ja taivasta kohti" on tuttu muillekin karhuille maailman eläintarhoissa hyvänä keinona namien saamiseen. Taito on siirretty emolta pennulle myös Ähtärin Eläinpuistossa, missä Mimmin äiti Santra aloitti sen. Tiina kuitenkin myöntää, että Mimmi on erityistapaus: "Se on nähny joskus iltapäiväauringossa yksin joogaamassa kallion päällä, ei ruokaa lähimaillakaan. Se tekee siitä erityisen. Pidän karhuista juurikin sen takia, kun ne ovat niin fiksuja eläimiä, ne oppivat nopeasti." Mimmi pääsi lehteenkin pari vuotta sitten!

Aamupala on nyt aseteltu kolmeen pinoon aurinkoiselle kivelle odottamaan pesästä ryntääviä Jakia, Nukaa ja Mimmiä. Pennut suuntaavat puurolle heti ensimmäisenä, mutta Mimmi tietää Tiinan piilottavan aina jotain hauskaa myös vaikeampaan paikkaan. Etsintäkierroksen jälkeen siemenet löytyvät pian, mutta aamupalana Mimmi ei tunnu niitä arvostavan. "Äh", Tiina huokaa. "Ajattelinkin testata mitä mieltä ne näistä ovat. Ei sitten." Tyytyväinen maiskutus täyttää isomman Karhulan puolen ja Mörri tuhahdellen pesässä odotellen omaa vuoroaan. Kierros pienemmän Karhulan puolella suoritetaan ja Mörri päästetään myös syömään. Pesän ruokakippoon kaadetaan vielä iso kasa leipää ja appelsiineja. Appelsiinit me karhut osaammekin kuoria kuin ihmiset, fiksuja kun olemme.

Klo 9.20

Karhujen aamupalatarjoilu on saatu päätökseen ja suuntaamme Tiinan kanssa takaisin "keittiölle". Tiinan päivä jatkui vielä, mutta minä suuntasin valitsemaan parhaita kuvia sukukokouksestamme. Tässä parhaita kuvia:

Kurotuuuuus! Karhuperhe ruokailee aina aamupalansa ensimmäisen osan suljettuna sisäpesässään, jotta hoitajat saavat siistittyä ulkoaitauksen. Muina aikoina perheen on mahdollista kulkea sekä pesän että ulkohäkin väliä.