tällä viikolla sain kuulla jännittäviä uutisia Ähtäri Zoon toimiston väeltä! Kuten varmaan mainitsinkin jo kerran tai pari, on tämä vuosi Eläinpuiston 40v. juhlavuosi. Vuotta on juhlittu jo monella tavalla tähän mennessä, mutta syksyllä on luvassa loppuhuipennus, nimittäin Kummikonsertti... "Mikäs tämä sitten on..." kysyin markkinointipäällikkö Jarilta. Katsoin tapahtuman julisteita, ja näin tuttuja naamoja.
"Mitenkäs tämä minuun liittyy", tuumin nallenaivoissani. Sitten Jari kertoi suunnitelmastaan. Kutsuisimme maskottikaverimme kylään ja haastaisimme Ranuan Jonne-jääkarhun golf-kisaan näin karhujen kesken! Huh. Täytyy sanoa, että tuossa vaiheessa tuntui monenlaisia tunteita. Ensinnä, ylpeyttä siitä, että minut oli valittu edustamaan Ähtäriä ja toiseksi jännitystä, sillä Jonne on aika taitava kaveri monessa asiassa. Jotten kuitenkin ihan tulisi yllätetyksi, oli Jari järjestänyt minulle tiukahkon treeniohjelman ennen tapahtumaa....
Kaikki blogiani lukevathan tietävät minkälainen kokemus golfista minulla on: ensimmäinen kosketukseni mailaan oli juhannuksena leirinnän minigolfradalla! Tuolloin taisin jo uhota, että minusta tulee oikea golf ammattilainen, ihan kuin Tiger Woods, paitsi ehkä vain Bear Woods. Uhosta näköjään tuli seuraamuksia, sillä nyt tartuin mailaan uudestaan FamilyGolf golfradalla. Ei kuulemma haitannut vaikka minulle ei ollut Vihreää Korttia, sillä FamilyGolf on nimenomaan harjoittelurata. Aloitin isoimmalla lyönnilläni harjoitukset...!
... ja metsään, tai tarkemmin sanottuna lampeen, meni. Harjotusradan lintuvieraat katselivat vierestä kummissaan, kun noukin palloa lammesta. Hiukan nolotti, mutta tekniikkani kuulemma vain kaipasi hiomista.
Sain myös testata kuinka vaikeita hiekkaesteet voivat olla. Hiekka pöllysi ja maila heilui, mutta en meinannut saada palloa liikahtamaankaan! Lopulta sain sen kuitenkin pois petollisesta montusta.
Nyt päästiin jo lähelle ja päädyin sihtaamaan lyönnin oikeaa suuntaa, nopeutta ja tuulen voimakkuutta. Seuraavalla pallo kolahtaisi reikään.
Kuvittelin ehkä Bear Woodsista liikoja, sillä sain yrittää vielä kaksi lyöntiä ennen onnistumista. Viimeinen lyöntini tyyli oli kuulemma hyvin omalaatuinen, mutta väliäkös sillä jos se toimii! Pienet tuuletukset loppuun, vaikka jätänkin paljastamatta tällä kertaa lyöntimäärän...
Olin aivan poikki harjoitusten jälkeen, mutta jo hiukan luottavaisemmin mielin. Syyskuun matsista Jonnen kanssa tulisi huima, sillä tätä vauhtia olen teräskunnossa!
Tässä kaikki tällä kertaa!
Rakkain terveisin,
Santeri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti