Eläinoppaan matkassa

Hei ystävät,

matkailijat kyselevät minulta ja muilta eläinpuiston työntekijöiltä monenlaisia kysymyksiä. Yksi kysymys liittyy Ähtäri Zoon karttaan.

Kartta näkyy tässä.

Kysymys kuuluu: "Mitä nämä kellonajat tarkoittavat? Ovatko eläimet vain silloin esillä?"

No nyt minä kerron :)

Kellonajat tarkoittavat kesäsesongin aikana päivittäisiä eläininfoja. Jokaisena aikana yksi Ähtäri Zoossa työskentelevistä eläinoppaista saapuu kyseisen eläimen luo kertomaan eläimistä. Heiltä saa myös kysyä eläimiin liittyviä kysymyksiä ja nähdä samalla eläimet paremmin. Osa eläinpuiston eläimistä ruokitaan aamulla ennen puiston aukeamista, mutta eläininfojen aikana jotkut eläimistä saavat hiukan namia. Tuolloin on myös hyvä hetki nähdä eläimiä, sillä ne ovat lähes aina kiinnostuneita tutusta hoitajastaan, joka on edes joskus antanut niille ruokaa.

Tänään lähdin Eläinopas Tean kanssa aamukierrokselle. Ensimmäiseksi suuntasimme ahmojen luokse pitämään aamun ensimmäisen eläininfon. Kysyin Tealta heti aluksi, mikä ero eläinoppaalla ja eläintenhoitajalla on. "Eläinoppaat tekevät päivävuoroa ja keskittyvät eläinten esittelyyn. Usein oppaat ovat juuri ne, jotka eläinpuiston vieraat näkevät kierroksellaan. Itse eläintenhoitajat tekevät työtä enimmäkseen aamuisin, iltapäivisin ja iltaisin." Astumme samalla ahmojen häkkiin. Nukuksissa ollut ahmanpoika ei huomaa tuloamme ennen kuin olemme vain muutaman metrin päässä. Uudesta hajusta säikähtäneenä se ampaisee makuulta liikkeelle turvallisempaan paikkaan tarkkailemaan.

Pian kuulen pientä rapinaa selkäni takaa ja huomaan ahman 3 metrin päässä tuijottelemassa minua. Kyseessä on valpas ahmaemo Roosa. Roosa on kuulemma valmis tekemään mitä tahansa ruokansa eteen, mikä tekee siitä välillä melko uskaliaan.

Ruokakaan ei meinannut kiinnostaa kun minä olin paikalla. Olen tietenkin aika pysäyttävä näky... Ahmanpoikaset Kätkä ja Kamppi, sekä äiti Roosa uskaltautuivat hyvinkin lähelle, mutta isä Reidar ei ota enää turhia riskejä, edes ruuan suhteen. Tea piilottelee ruokia eri puolelle tarhaa ja kiipeilytelineitä, mutta Reidar tyytyy vain helpoimpiin makupaloihin kivien päältä. Erityisesti kananmuna on mieleinen herkku: ahma tekee munaan pienen  reiän hampaallaan ja imeskelee sitten sisällön rauhassa ulos.

Pian namit ovat piilossa keinossa, kiipeilytelineen päällä, kiven kolossa ja leluarkussa. Roosa kantaa kaiken löytämänsä ruuan melkein aikuisille pennuilleen, vaikka pojat osaavat löytää ruokansa paremmin kuin hyvin. Pojat ovat esimerkiksi kehittäneet keinon saada keinuun asetetut makupalat heiluttelemalla keinukettinkiä, mitä Roosa ei ollut ennen keksinyt tehdä. Näppärää! Pieni turhautunut rapina kuuluu Tean opastuksen päälle, kun Roosa yrittää saavuttaa lihanpalasta leluarkusta. Käpälissä ei millään meinaa riittää mitta! Lopulta nami lähtee irti ja palkinto viedään taas kerran poikasille.

Kävellessämme pois Tea tunnustaa, että ahmat ovat puiston eläimistä häneen suosikkejaan. "Niillä on niin koiramainen olemus", hän sanoo. "Näätäeläimiähän ne kuitenkin ovat." Utelen samaa saukkoaitauksen luona vastaantulevalta Sirpalta. joka on myös oppaana puistossa. Sirpan suosikkeja ovat taas ilvekset. Hetken aikaa keskustelusta uhkaa tulla "kissat-eikun-koirat-eikun" -tyylinen väittely, mutta lopulta molemmat toteavat tykkäävänsä kissoista JA koirista, tai paremminkin ahmoista ja ilveksistä. Hetken aikaan oppaat vertailevat viimeaikaisia eläinkokemuksia: kuinka Reidar lötkötti hauskasti kiven päällä ottamassa aurinkoa ja kuinka Mörri heilutti tassuaan tervehdykseksi kun Sirpa oli huutanut moikat. Hekottelemme hetken aikaa ennen kuin astumme saukkotarhaan silakkaämpärin kanssa.

Isä-Elmeri on heti ovella vastassa ja Tean kalanheittokäsi alkaa toimia vimmatusti. Pian äiti Nelli ja poikanen Valtteri uiskentelevat sujuvasti vedessä kalojen perässä, mutta vaativainen Elmeri ei halua nähdä vaivaa ruokansa eteen: saalis on saatava heti kuivalle maalle. Liukasliikkeinen isäsaukko on yhdessä vilauksessa pian jo takanani nuuhkimassa jälkiäni ennen paluuta ruuan äärelle. Pieni perhe on nopeasti kylläinen ja palaa leikkimään yhdessä vesipainia kotilammikon nurkkaan. Erikoinen kumiankkalaumaa muistuttava ääni kaikuu kauas. Eläinoppaiden tekemä vesilelu ei saanut tänään suurta suosiota, sillä toiset saukot ovat paljon mukavampia leikkikavereita. Perhe on kuulemma ollut tiivis ja viihtynyt yhdessä poikkeuksellisen hyvin, ja suloisiltahan ne yhdessä näyttävätkin. Jätämme perheen rauhaan ja jatkamme kukin omille tahoillemme: minä kotiin ja Sirpa ja Tea uusille opastuksille.

Taas yksi mukava aamupäivä takana, monta edessä :)

Kuulemisiin taas ystävät!

Rakkaudella,
Santeri